Matkalaulu, duurissa
Eloni lähteillä,
Taattoni tähkeilä.
Onnensa hetkillä povensa takana
iloinen ihminen eikä niin vakava.
Täälläpä maassa, tuimassa haassa.
mut´ Sankarin oikeassa vaa'assa
korteilla kolmosten
pennien ja kolttosten
leivisköillä leveillä
kielillä keveillä
kohtaan kanssa matkustavaisten,
matkalaisten, uskovaisten
Ennen sateita, viisaus viimeinkin,
huokaa huomisen tullessa.
Kevään kirmailut,
maailman rajat,
huomaan huolituimpaan,
itkuun iloisimpaan
vie tää mies,
nimittäin (Jeren) ies
ei enää paina
tai jano oo vaiva.
Kommentit