Matkalaulu, duurissa

 

Eloni lähteillä,

Taattoni tähkeilä.




Onnensa hetkillä povensa takana

iloinen ihminen eikä niin vakava.




Täälläpä maassa, tuimassa haassa.

mut´ Sankarin oikeassa vaa'assa




korteilla kolmosten

pennien ja kolttosten

leivisköillä leveillä

kielillä keveillä




kohtaan kanssa matkustavaisten,

matkalaisten, uskovaisten




Ennen sateita, viisaus viimeinkin,

huokaa huomisen tullessa.



Kevään kirmailut,

maailman rajat,




huomaan huolituimpaan,

itkuun iloisimpaan




vie tää mies,

nimittäin (Jeren) ies




ei enää paina

tai jano oo vaiva.