Matkalaulu, duurissa

Eloni lähteillä,

Taattoni tähkeilä.




Onnensa hetkillä povensa takana

iloinen ihminen eikä niin vakava.




Täälläpä maassa, tuimassa haassa.

mut´ Sankarin oikeassa vaa'assa




korteilla kolmosten

pennien ja kolttosten

leivisköillä leveillä

kielillä keveillä




kohtaan kanssa matkustavaisten,

matkalaisten, uskovaisten




Ennen sateita, viisaus viimeinkin,

huokaa huomisen tullessa.



Kevään kirmailut,

maailman rajat,




huomaan huolituimpaan,

itkuun iloisimpaan




vie tää mies,

nimittäin (Jeren) ies




ei enää paina

tai jano oo vaiva.
 

Tahto

Miten saan kiinni juoksijan juoksun,

laulajan laulun?

Emmekö kaikki juokse ja

sielumme laula?

Tahto vie maaliin.

vetää

aavikon hautiin

Etsimään kadonneita ruukunsirpaleita vuosikymmeniksi

eli

kuulemaan omaa puhettaan

Tahto tuo käyttöön,

lihat luurankoon

ja

saa sanat

soimaan kuulijan korviin

Silti, itsekäs - turhan tavoittelija,

mutta lunastuksen

riemuinen!

Mitä muuta kaverista,

aikamme antiteesistä?

Pitkää ikää ja kirkastuvia vuosia.

Ihmisessä on yleensä 3 osaa.

- Aikuinen: Kypsä harkinta, tietoisuus. Edellytyksenä.
- Lapsi: antaa ilon ja luovuuden :) Oikkuileva, turvahakuinen
- Vanhempi: arvot, kontrolli, huolehtiminen! Säännöt

Aikuisen kuuluisi luoda turvaa lapselle. Vanhemman antaa pohja aikuiselle tietoisuudelle. Lapsen kuuluisi elää turvattuna, niin että se ei varsinaisesti joudu käsittelemään maailman pahuutta. Siis ihminen kyllä, mutta ihmisessä lapsiosa ei. Lapsen turvakehitys alkaa varmasti jo varhaislapsuudesta, jossei kohdusta. Näin se oppii suhtautumaan tietyllä tavalla kohtaamiinsa asioihin. Siihen plussana voi ajatella kaiken turvallisen ja oikean lapsuuden: tähtihetket ja myös auenneet polvet sekä paikkaamiset. Oppia iloitsemaan ja tuntemaan asioita ja ihmisiä, se on lapsen osa.

Fyyysinen vanhempi on se, johon epäilemättä peilaa paljon sitä olemassaolevaa ´vanhemmuutta´, itsekontrollia yms. Mutta todella voidaan puhua myös ihmisessä itsessään olevasta vanhemmasta. Siitä, miten ajatuksissa käsittelee moraalivalinnat, hankalat kysymykset, yms. hankalan. Se jotenkin kuvaa sitä arvopohjaa, millä elämä seisoo tai kaatuu. Tämä sisäinen sääntömyttyrä on kuin onkin aikuisen turva. Yliminä se siis sieltä kurkkii. Maailmassa, jossa vapaakasvatus on påp, on hankalaa asettaa rajoja. Eikä lapsi ei niitä rajoja haluaisi oikuissaan. Mutta jokainen tietää, että joka sähköaitaan ei kannata kusta, ei ainakaan vanhemman sitä opettaa! Tarkoitan sitä, että elämä ilman turva-aitaa on turvatonta, koska sitä se on. Hmm olipas kehäpäätelmä, olkoon.

Aikuinen: kypsä harkinta. Kuiva, sanoisi joku, ja kuivaahan järjen käyttö myös on. Tiedostaminen on myös niin kovin hankalaa ja aikaavievää. Eikä sitä oikeen tahtoisi olla tiedostava, saati aikuinen tiedostava. Helppoa on olla aina flow:ssa ja lastuna virrassa. Mutta pelkästään jos kala tajuaa tän kummallisen "ajattelen, siis olen" lauseen, niin sitten jokin muuttuu. Ei olekkaan enää pelkkä lastu vaan, ehkä sitten on kala. Kummaa.

Jos tuntuu olo huljulta ja epämääräiseltä, kannattaa hieman suodattaa ajan henkeä, Tsekkailla onko tehnyt viimeaikoina jotain näillä kolmesta osasta:.. Kokemus sanoo mulle, että jos jättää jonkun näistä osasista pois on olo todellakin hulju ja epämääräinen. Mut tieten aina tartte olla kaikkee säätämässä, mutta typerää on olla välittämättä mistään aikuisen neuvoista. Haistattaa kaikelle vanhemman moraalille pitkät sekä tappaa lapsensa sääntöjen alle...

Tämä tuli mieleen ihmisestä ja sen kolmesta osasta. Jotenkin se sopii 3minaiseen kuvaan maailmasta aika hyvin. Kristillisessä tematiikassa sana kolminaisuus on tuttu, ehdoton, ihmeellinen. Ehkä siinä/siitä olisi viisautta myös näin ihmiseen. Yövuoro kutsuu tätä Jereä, siis minua jossa aika sirpaleina nää osaset on, mutta kuitenkin aktuaalisesti olemassa. Luotuna, uskon. Sitä ei voi kieltää, koska sitten kieltäis jotain mitä on. Tai voi kieltää, muttei se hyödytä.

.:Mihin minä menisin, sinulla on ikuisen elämän sanat:.

Vielä muistakaa: Armo on se kasvumaa- työllä saa, täällä maan päällä, mitä tahansa hyvää puolustaa. Jos Jumala suo se kasvaa.

 Ilmeisesti olen mitä tyhmin ihminen maanpäällä, koska ajattelen että en ole kärsinyt elämässä järkyttävän paljon. Ja en hae oikeutusta sillä Jumalaa vastaan. Tuo edellinen postaus saattaa luokitella ihmisen JK sellaiseen kategoriaan, joka on minulle hieman vieras. Tuntuu olevan muodissa rakentaa elämästä sellainen linnoitus, missä vartioi tuhat sotilasta itä- ja länsirajaa. Mutta tämä pitää ymmärtää oikein, ajattelen! 

” Suurin osa ihmisten niin sanotuista ongelmista on eri asioiden epämiellyttäviä seurauksia. Ihmiset haluavat ihmettä: he lähtevät ongelmasta ja haluavat ratkaisun. Mutta tämän kaltaiset poppakonstit eivät ole mahdollisia. Todellinen ongelma on, että he eivät vastaa siitä mitä ovat, he ovat haluttomia kohtaamaan asiat todellisina. He eivät reagoi itseensä eivätkä juuri kykene reagoimaan ympäristöönsä. ” Gestalt - terapian ihmiskuvaa

 Tuossapa läksyä hieman pitemmäksikin aikaa. Ehkä pitäisi minun myös tarkentaa suvaitsevaisuuden määritelmää, koska se on mielestäni niin väärinkäytetty sana. Suvaitsevaisuuden piiriin kuuluu kohta kaikki. Ev.Lut kirkossa oppi on kohta vain painolasti ihmisten tahtoessa muodostaa sellaisen filosofisen viitekehyksen, joka on miellyttävä. Tahdotaan sellainen kuva kirkosta joka pyhittää ja siunaa juuri sen minun tapani elää. Ei minun tavassani voi olla mitään väärää. Tämä ei taida tosin olla enää raamatun Jeesuksen puhetta, joka antoi syntiselle synnit anteeksi, sekä sanoi että elä enää syntiä tee.

Emme ole oppineet
omat virheet lisätään

Poika näkee peilistä isänsä katseen
jota oppi varhain jo väistämään
pienestä sai juurtua tieto jo lapseen:
isää täytyy miellyttää

Ajattelin kirjoittaa
toivosta ja siitä kuinka kaikki tulee kuntoon

Nyt vihaisina toisiamme syödään.
Iskulla nyt iskuun vastataan.
Vuos' miljoona kun tähän päivään lyödään,
silloin tämä turhuus tunnetaan. 

en tunne omakseni,
paha riippuu minussa

Minä kannan näitä arpia
Aina ne muistuttaa omasta riittämättömyydestä
Olen katsellut yhtäaikaa kaikkea ja tyhjyyttä
Ja kaikki on kerralla kokonaan rikki
Mutta jopa arvet haalistuvat mukanani
Vain Sinä Pysyt
Ja minun päättäväisyyteni ei riitä
Jokatapauksessa, minä kannan näitä arpia


Minä riipun sinussa


spotifystä löytyy kaikki biisit:

Juha Tapio – Poika, Tapio Rautavaara – Minkä vuoksi,
Becoming the Archetype – Beyond Adaptation (eng)
 

Hei,
 

Uusia tutkimuksia ja mielipiteitä syntyy, kasvaa, kukoistaa- himmenee, kuolee ja haudataan. Koko ajan virta on jatkuvassa kiepissä, kaikkine ilmiöineen. Meemeineen sitten vissiin. Ilmeisesti siihen sielukiertoon halutaan lisätä kokoajan matskua, ja kiertoon saadaan muodin lisäksi jo aatteet, ilmiöt, uskomukset, asenteet ja muu ihmisen perustava olemus. Tosiasiassa ihminen ei voi turvatua mihinkään kierrossa olevaan, koska huomenna se mikä oli tänään totta voi olla epätosi. Näin jonkinlainen pohja löytyy jostain. Mutta kuinka syvältä sitä kunkin pitää hakea, kysyn minä. Haudanpohjalta?

Epäilen silti vahvasti, että historiassa toimiviksi ja kaukaa viisaiksi osoittautuneet asiat olisivat sitä myös nykyään. Todelliset perhearvot, liika vakavuuden välttäminen, niin oikea huumori, voisi tuoda sitä kaivattua tuulahdusta menneiden sukupolvien perinnöstä. Vakavaa on mielestäni arvopohja. Uskonto, niinkuin se raamatussa lukee. Isänmaa, niinkuin se on perustuslaissa kirjoitettu. Perunamaa, äh, niinkuin se on siinä pihalla. Joo- Mutta mitä vanhanaikasta todellisuudessa on siinä, että haluaa suhtautua ihmiseen perustaltaan niin kuin se on? Onko ihmisessä jotain niin perustavanlaatuista sielusyntyistä ainesta, kuten moraalintaju, omatunto, tunteet ja vaikkapa tajunta, että se ei sovikkaan nyrkillä opetettavaksi? Ja tästä dilemma, joka ratkaistaan helpoimmalla mahdollisella tavalla- eletään niinkuin ei eläisikään, sovitaan kaikki peliksi. Jossa häviäjät unohdetaan ja voittajat seppelöidään.  Säännöt voi lukea jostain linnunradan toiselta puolelta, johon sori- et voi matkata sinne koska olet siinä. Teemme tähän nyt tämän!

Jotenkin tuntuu että ei enää saa puhua moraalista ja arvoista. Ne ovat tabu! Ei enää seksi ja prono, ei huumeet ja väkivalta, ei viina ja delirium. Niiiiice, niistä haluankin tietää lisää ja mahdollisimman paljon. Muistakaamme siis tänäänkin tukea keltaista lehdistöä ja elää niinkuin kukot tunkiolla, jotta emme ajattelisi, emme olisi kenellekkän iloksi, emme huomaisi ketään muuta kuin ah, kuvan kauniin tai kauhean tuosta peilistä.

Toveri- sanallinen Jere